Vuoden 2024 Äipä(t) Patricia Paunonen ja Tomi Qvick
Ensimmäisenä suuret kiitokset hienosta kunnianosoituksesta, jota emme ollenkaan osanneet odottaa! Erityisesti ensimmäisinä ensikertalaisina tämä tuntuu hienolta kunnialta, eikä kyllä vuosi sitten oltaisi osattu kuvitellakaan, että pienestä Enne-tytöstä saadaan koulittua taitava ja osaava opaspentu. Iloksemme matkan varrella myös Enne ja opaspentuyhteisö on opettanut meille paljon.
Reilu vuosi sitten kun haimme Ennen opaskoirakoululta meillä ei kummallakaan ollut juurikaan kokemusta koirista tai niiden kouluttamisesta. Olimme harkinneet oman koiran tai opaspennun hankkimista pidemmän tovin, mutta toisaalta meillä ei ollut kokemusta tai tietoa mitä on omistaa koira saati miten koiraa kouluttaa. Tomi tiesi entuudestaan opaskoirakoulun olemassa olosta hieman, joten rohkaistuimme kontaktoimaan opaskoirakoulua heidän toiminnastaan. Melko nopeiden päätösten ja muuttujien kautta päädyimmekin ottamaan meille opaspennun parin viikon varoitusajalla, kun hetki sitten syntyneessä pentueessa oli yksi pentu ilman hoitokotia.
Erityisesti opaskoirakoulun järjestämä pikkupentukurssi rohkaisi meitä aloittelijoita lähtemään mukaan opaskoirakoulun toimintaan. Käytännön tasolla pikkupentukurssi opetti meille paljon opaspennun kouluttamisesta sisäsiisteydestä sosiaalisiin käytöstapoihin ja avasi silmiämme koiran kouluttamisessa pitkäjänteisyyteen ja toistojen määrän tarpeellisuuteen. Kurssi toi myös meille molemmille uusille äipille turvaa uuden arjen parissa ja hyviä neuvoja todellakin tarvittiin. Enne ei nimittäin ollut ehtinyt olla meillä kuin muutaman päivän kun Patricia oli jo huolissaan olemmeko saaneet raivohullun ja viallisen pennun, kun eihän mikään niin pieni ja suloinen voi olla niin aggressiivinen ja pahansuopa. Pikkupentukurssilta ja muilta äipiltä sai hyvää vertaistukea ja onneksi kotonakin nilkkoihin hyökkäilystä selvittiin kun vaihe hiipuikin melko nopeasti ohi. Nyt ajatellessa vuodentakaista, on vaikea uskoa että tuosta edellä mainitusta pikku riiviöstä on tullut energinen, mutta tarvittaessa hyvin rauhallinen ja tottelevainen opaspentuteini.
Kuluneen vuoden aikana olemme Ennen kanssa käyneet treenaamassa muiden opaspentujen kanssa Tampereella ja Helsingissä. Erityisesti Tampereella on tullut treenattua Ennen sisarusten kanssa ja Sari Talosen kautta olemme hieman tietämättämmekin osallistuneet opaspentukerhon toimintaan. Opaspennun äippinä koemme erityisen tärkeäksi yhteisön, jonka me äipät yhdessä muodostamme. Äippänä ollessa tulee vastaan paljon iloa, mutta myöskään kyyneleiltä ei tuskin voi välttyä kukaan. Opaspentukerhon toiminta on hienoa ja tsemppaa meitä vasta-alkaneita eteenpäin. Pennun äippänä on myös hyvä saada muistutus siitä tärkeästä syystä miksi toimintaan on lähtenyt mukaan ja kuinka tärkeä ura omalla upealla hoitopennulla onkaan edessä.
Kiitos opaspentukerholle hienosta
toiminnasta ja tsemppiä kaikille äipille!
Tomi & Patricia